|
 |
Näyttely 4.3.-30.4.2013
Mehiläinen, Hämeenlinnan taiteilijaseuran näyttelytila
Talaskuja 3, 2.kerros, Hämeenlinna, avoinna ma-pe 8-16
Maalaus: Kaksi, akryyli paperille, 2012.
Kuvataiteilija Lea-Sisko Pasanen on valmistunut Suomen kuvataideakatemiasta 1975. Kuvataiteen opettajana hän on toiminut Limingan taidekoulussa ja vuodesta 1991 Hämeenlinnassa Vanajaveden Opistossa kuvataiteen suunnittelijaopettajana.
Opetustyön ohessa oma kuvantekeminen on ollut jaksottaista. Aiemmin olen maalannut paljon öljyväreillä pelkistettyjä asetelmia sekä maisemia (aikaisempia töitä »). Ajanoloon maalauksen esittävyys alkoi häiritä ja värin tutkiminen muodostui tärkeimmäksi. Monen vuoden ajan tein pelkästään ei-esittäviä, hyvin geometrisia töitä. Päästyäni siinä alkuun, uskoin, ettei sellaiselle tekemiselle loppua tule. Kävi kuitenkin niin, että jopa väri menetti merkityksensä ja ajauduin tilanteeseen, jossa en enää tiennyt mitä ja miten maalata. Mutta jonkin ajan kuluttua tekemisen sisäinen pakko tehdä ja ilmaista kävi sietämättömäksi ja jostain oli vain aloitettava.
Muutama vuosi sitten koiran karvat alkoivat kiinnostaa ja aloin kerätä niitä säkeittäin kellariin. Alkaessani varastoida niitä, en tiennyt, mitä niillä tekisi. Vähitellen aloin rakentaa pieniä rautaverkkohäkkyröitä ja täyttää niitä erivärisillä karvoilla. Kokeilin myös mahdollisuuksia kiinnittää karvoja alustaan, ikään kuin ”maalata karvoilla” (Hau-hau karvan verran...! -näyttely»). Huomasin, että karva on yksi kuvan materiaali ja niiden väri on jo itsessään väri. Viiden vuoden ajan minä leikin karvojen kanssa, kunnes niihin ilmaantui koiperhosia ja kaikki työt piti viedä kaatopaikalle. Näinä vuosina ymmärsin kuitenkin jotain erinomaisen oivallista: luovuuttaan voi toteuttaa leikin välityksellä. On vain ymmärrettävä, että nimenomaan leikki, leikillisyys on luovan työn tärkeä elementti. Tästä leikkimisestä lähti käyntiin värin kanssa työskentely uudelleen. Aloin kaataa akryyliväriä suoraan kankaalle ja annoin sen valua vapaasti. Tässä kohdassa alkoi unohtua kaikki ns. opittu tieto ja kurinalainen, hallittu tekeminen. Toisenlainen ovi luovuuteen avautui.
Tämän pienimuotoisen näyttelyn työt on tehty kaatamalla akryyliväriä kankaalle ja levittämällä sitä lusikalla tai leveällä lastalla. Värit voi valita, mutta lopputulosta ei voi tietää ja niin salaperäisyys alkaa kiehtoa ja viedä mukaansa.
Kuvan tekemisen ilo ja piina ovat palanneet!
Tutustu teoksiin »
|
|
|
|
| |
| |
|
