Lea-Sisko Pasanen    
 Lea-Sisko Pasanen  Lea-Sisko Pasanen  Lea-Sisko Pasanen
Etusivulle
taidemaalari
Taidemaalari  
 Lea-Sisko Pasanen
 Lea-Sisko Pasanen
 
 Lea-Sisko Pasanen  Lea-Sisko Pasanen
 Lea-Sisko Pasanen  Lea-Sisko Pasanen
 Lea-Sisko Pasanen    
Näyttelyitä:
Koronakukkia ja muita häiriöitä -näyttely 2021 »
 
Menneitä näyttelyitä
Musta, valkoisen seuralainen: elämä on kaunis
Café Laurell ja Hämeenlinnan pääkirjasto, touko-kesäkuu 2015.
 
MAAILMANVIIVA — maalauksia.
TILA galleria, 7.-25.1.2015.
Lea-Sisko Pasanen, Maj-Lis Ronikonmäki ja Pirkko Toivanen.
 
Enkelit pysähtyivät -näyttely 6.10.-28.11.2014, Delikoo, Hämeenlinna.
 
Näyttely 4.3.-30.4.2013
(Mehiläinen, Hämeenlinnan taiteilijaseuran näyttelytila)
 
2005: Hau-hau
karvan verran...! »
 
Tapahtumia:
Taideopettaja jäi eläkkeelle (2013)
Lea-Sisko Pasanen ei enää opeta, vaan saa tehdä itse.
 
Ota yhteyttä:
Sähköpostitse »


Enkelit pysähtyivät


6.10. - 28.11.2014, Delikoo, Talaskuja 3, Hämeenlinna, avoinna ma-pe klo 8-15.

Enkelit pysähtyvät -näyttely 2014

Tämän näyttelyn töistä osa on syntynyt tehdessäni surutyötä. Eräs ystäväni nukkui ikiuneen lyhyen sairauden myötä alkukesästä. En ole uskonnollinen enkä koskaan kuvitellut maalaavani enkeleihin viittaavia maalauksia. Mutta näin kuitenkin tapahtui tilanteessa, kun yritin kestää murhetta ja menetystä. Aloin kaataa väriä kankaalle ja raapia sitä palettiveitsellä. En tiennyt mitä siitä tulisi, kunnes yhtäkkiä huomasin enkeliä muistuttavan hahmon paljastuneen. Työ nimeltä, ”Valkoinen enkeli” oli lähtökohta. Muut ”enkelityöt” syntyivät ehkä harkitummin, mutta eivät kovin tietoisesti.


Maalaus: Valkoinen enkeli, akryyli, 2014, koko 85x100 cm.

Nämä enkelimaalaukset eivät ole kovin kauniita. Ne ovat pysähtyneitä ja osa on jopa rumia. Mutta näiden töiden tekeminen auttoi surutyössä ja johdatteli eteenpäin käyttämään iloisempia värejä.

- Osa töistä on hinnoiteltu myös osamaksumahdollisuudella.

Olen valmistunut Suomen kuvataideakatemiasta 1975 ja toiminut kuvataiteen opettajana Limingan taidekoulussa 1975- 1991 ja Vanajaveden Opistossa kuvataiteen suunnitteluopettajana vuodesta 1991 eläkkeelle siirtymiseen asti vuoteen 2013.

Opetustyön ohessa oma kuvantekeminen oli jaksottaista. Aiemmin maalasin paljon öljyväreillä pelkistettyjä asetelmia sekä maisemia. Ajanoloon maalauksen esittävyys alkoi häiritä ja värin tutkiminen muodostui tärkeimmäksi. Monen vuoden ajan tein pelkästään ei-esittäviä, hyvin geometrisia töitä. Päästyäni siinä alkuun, uskoin, ettei sellaiselle tekemiselle loppua tule. Kävi kuitenkin niin, että jopa väri menetti merkityksensä ja ajauduin tilanteeseen, jossa en enää tiennyt mitä ja miten maalata. Mutta ajanoloon tekemisen sisäinen pakko tehdä ja ilmaista, kävi sietämättömäksi ja jostain oli vain aloitettava.

Muutama vuosi sitten koiran karvat alkoivat kiinnostaa ja aloin kerätä niitä säkeittäin kellariin. Alkaessani varastoida niitä, en tiennyt, mitä niillä tekisin. Vähitellen aloin rakentaa pieniä rautaverkkohäkkyröitä ja täyttää niitä erivärisillä karvoilla. Kokeilin myös mahdollisuuksia kiinnittää karvoja alustaan, ikään kuin ”maalata karvoilla”.  Huomasin, että karva on yksi kuvan materiaali ja niiden väri on jo itsessään väri. Viiden vuoden ajan leikin karvojen kanssa, kunnes niihin ilmaantui koiperhosia ja kaikki työt piti viedä kaatopaikalle. Näinä vuosina ymmärsin kuitenkin jotain erinomaisen oivallista: luovuuttaan voi toteuttaa leikin välityksellä. On vain ymmärrettävä, että nimenomaan leikki/leikillisyys, on luovan työn tärkeä elementti. Tästä leikkimisestä lähti käyntiin värin kanssa työskentely uudelleen.  Aloin kaataa akryyliväriä suoraan kankaalle ja annoin sen valua vapaasti. Tässä kohdassa alkoi unohtua kaikki ns. opittu tieto ja kurinalainen, hallittu tekeminen. Toisenlainen ovi luovuuteen avautui. Kuvan tekemisen ilo ja piina ovat palanneet!

Tutustu töhin »

 
 
Maalari
Maalari