|
 |
Hau-hau karvan verran……! -näyttely oli 29.01.-25.02.2005 Taidegalleria Ripustuksessa, Hämeenlinnassa.
Hau-hau karvan verran……!
LAPSELLISTA ESTETIIKKAA ! Tämän kaksiteemaisen näyttelyn järjestämisen
idea lähti liikkeelle koiran karvoista. Käydessäni
oman koirani kynsiä leikkauttamassa trimmarilla, näin
siellä lattialla suuren kasan erivärisiä ja hyvin
kauniita karvoja. Ne jäivät vaivaamaan mieltäni siinä
määrin, että heti seuraavassa aamussa tiedustelin,
josko saisin hakea niitä. Trimmari tietysti ihmetteli kysymystäni,
mutta myöntyi oitis. Siitä lähtien olen kuukausittain
hakenut monta kassillista karvoja ja kerännyt niitä kahden
vuoden ajan kellariin.
Kuvan tekemisessäni on ollut monta vuotta kestänyt tauko.
Ajauduin tilanteeseen, jossa en tiennyt mitä tekisin ja miten.
Miltei kahdeksan vuotta kului yrittämisen ja erehtymisen ahdistavalla
tiellä. Se oli hyvin tuskallista aikaa, kun en voinut kuitenkaan
lakata aloittamasta uudelleen ja taas uudelleen. Taide ja oma kuvantekeminen
on aina liittynyt elämääni, sitä rikastuttaen
ja eheyttäen.
Mutta kas, pelastus uinui karvoissa! Hitaasti aloin rakennella pieniä
rautaverkkohäkkyröitä, joita täytin karvoilla
ja vähitellen ryhdyin tekemään niistä "maalauksiakin".
Karva on yksi kuvan materiaali ja niiden väri on itsessään
jo väri. Tämä "karvataide"on muistutus
koiran tärkeydestä ihmisten elämässä: koira
on viisas ja esteettisesti kaunis eläin. Se antaa lämpöä,
turvaa ja merkitystä elämään tässä
kovia arvoja, tietoa ja sen hallintaa ylikorostavassa yhteiskunnassa.
 Tähän teemaan liittyen näyttelyssä pyöri
myös video: "Hau-hau karvan verran……!",
Pinja ystävineen esittää. Se on toteutettu yhteistyössä
kuvataiteilija Anne Jokisaaren kanssa.
Pinjan muistolle (14.4.2002-18.12.2012). |
| |
|
|
Vastapainoksi karvoilla rakenteluun, olen alkanut leikkiä
myös väreillä ja hiekalla. Pyrkimykseni on päästä
sellaiseen lapsenomaiseen tilaan, jossa unohtuu kaikki ns. opittu
tieto ja hallittu tekeminen. Olen ruvennut kaatamaan väriä
kankaalle lattialla ja antanut sen valua vapaasti. - Olen alkanut
oivaltaa luovuuden merkityksen.
Etualalla: Kaupunki: koirankarvaa ja rautalankaverkko, 2004
Esillä olevat maalaukset ovat syntyneet joulun ja sen jälkeisen
surun tunnelmissa. Musta väri sisältää kuoleman,
epätoivon ja myös kaikki muut värit. Valkoinen antaa
toivoa. En tiedä, onko tällaisessa maailmassa juuri toivoa
enää jäljellä paljoakaan. Sodat ovat ihmisten
tekemiä, ne eivät tule, ne suunnitellaan. Luonnonkatastrofit
todella tulevat ja tapahtuvat ihmisen tiedosta ja yltiöitsekkyydestä
huolimatta.
Kuvia näyttelystä, paina kuvaa:
 Taidegalleria Ripustus. Gallerian sisäänkäynti |
 Etualalla Mobile. Koirankarva ja katiska: 9x(20x35)cm, 2004
|
 Portaat ylös ja alas. 4x(100x11,5x46)cm, koirankarva ja rautalankaverkko, 2004. Pienin: 65x15x34 cm, suuri porras: 92x100x21 cm
|
 Tornit ja keskellä tornitalo. Tornit: 4x(101x21) cm, koirankarva ja rautalankaverkko. Tornitalo: 90x61x15 cm, teosten materiaali sama. 2004 |
 Kolmiot. Koirankarva, puulevy, 2004 |
|
 Karva kiertyy. 160x120 cm, koirankarvaa puulevylle, 2004 |
 Karva kiertyy, yksityiskohta. Koirankarvaa puulevylle, 2004. |
 Kahdeksan neliötä. 8x (60x60)cm, koirankarvaa puulevylle, 2004. |
 Kahdeksan neliötä, yksityiskohta. Koirankarvaa puulevylle, 2004. |
 Kuutiokuu, yksityiskohta. Iso: 76x73x6 cm ja pieni 34x34x3cm, koirankarvaa ja rautalankaverkko, 2004. |
|
 Pehmeästi, 120x120 cm, koirankarvaa puulevylle, 2004.
|
 Varjot. 7 osaa, koirankarva ja rautalankaverkko: 4x(120x40)cm ja kangas, akryyli ja hiekka: 3x(120x25)cm, 2004.
|
 Hiljaisuus. Maali, hiekka, 2004.
|
 Melankolia III. Maali, hiekka, 2004.
|
 Melankolia I. Maali, hiekka, 2004.
|
|
Takaisin ylös
|
|
|
|
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)
;)